Elokuun alussa saimme Keusotessa tiedon, että valtiovarainministeriö käynnistää alueellamme niin sanotun ennakollisen talouden ohjauksen menettelyn. Tieto herätti varmasti kysymyksiä monessa keskiuusimaalaisessa kodissa: mitä tämä tarkoittaa käytännössä, ja mitä se merkitsee palveluille, joita me kaikki jossain elämämme vaiheessa tarvitsemme?

Keusote haki mahdollisuutta kattaa taseeseen kertynyt alijäämä vuoden 2029 loppuun mennessä. Päätöksen sijaan valtiovarainministeriö haluaa käynnistää vuoropuhelun, jonka tavoitteena on saada yhteinen näkemys alueemme taloudesta ja kyvystä hoitaa alijäämä esitetyillä säästötoimilla. Ministeriö haluaa siis varmistaa, että toimenpiteillämme voidaan kattaa alijäämät ja tasapainottaa talous suunnitellusti. 

Moni kysyy, miksi teemme kaikkemme sen eteen, että voimme hoitaa taloutemme itse. Vastaus on yksinkertainen: alueellinen itsehallinto tarkoittaa, että me saamme itse päättää, miten palveluita tuotetaan juuri täällä. Se on arvo, josta emme halua tinkiä. Siksi teemme talouden tasapainottamiseksi määrätietoista työtä jo nyt, emmekä odota, että joku muu tekisi sen puolestamme.

Talouskeskustelun keskellä on tärkeää nostaa katse myös pidemmälle. Väestömme ikääntyy, ja samaan aikaan työikäisten määrä ei kasva samaa tahtia. Se tarkoittaa, että yhä useampi tarvitsee palveluita, kun samalla niitä rahoittavien ja tuottavien käsien määrä ei lisäänny. Tämä ei ole vain Keski-Uudenmaan tai Suomen haaste, vaan koko hyvinvointiyhteiskunnan kantokykyyn liittyvä kysymys. Siihen meidän on vastattava jo tänään uudistamalla palveluita, hyödyntämällä digitalisaatiota ja tekoälyä järkevästi sekä tekemällä valintoja, jotka kestävät myös tulevina vuosikymmeninä.

Tähän ajassamme ei ole yhtä oikeaa vastausta. Mutta uskon siihen, että vaikeatkin ratkaisut tehdään yhteistyössä valtion, kunnan ja asukkaiden kanssa alueen omista lähtökohdista käsin. 

Kaiken tämän keskellä pidämme kirkkaana mielessä, mitä varten olemme täällä: turvaamassa jokaiselle asukkaalle ne palvelut, joita hän tarvitsee, silloin kun hän niitä tarvitsee. Juuri siksi teemme myös vaikeita päätöksiä, jotta voimme itse päättää, millaisen tulevaisuuden alueellemme rakennamme.