Moni auttaa sairastunutta läheistään tai ikääntynyttä perheenjäsentään arjen asioissa. Erityisesti silloin, kun läheisen toimintakyky on heikentynyt, voi olla tarvetta auttaa asioiden hoitamisessa myös sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Meille hyvinvointialueelle tulee jonkin verran yhteydenottoja, joissa omaiset pyytävät asiakkaan tai potilaan tietoja. Tietojen saaminen ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Ei siksi, ettemmekö haluaisi auttaa, vaan siksi, että potilaan yksityisyyden suoja ja lainsäädäntö asettavat sille selvät rajat.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan ja potilaan palvelua ja hoitoa koskevat tiedot ovat lain mukaan salassa pidettäviä. Läheinen ei ole automaattisesti oikeutettu saamaan potilastietoja, vaikka hoitaisi esimerkiksi perheenjäsenensä asioita.

Tilanteet voivat olla haastavia, kun omaisella on aito huoli läheisensä hyvinvoinnista ja terveydestä, ja läheisen toimintakyky voi olla heikentynyt esimerkiksi muistisairauden takia. Siksi onkin hyvä pohtia läheisen kanssa jo ennen todellista tarvetta, miten asiointi ja tiedonsaanti voidaan järjestää sujuvasti ja lainmukaisesti, jos tarve joskus tulee.

Puolesta-asiointilupa sujuvoittaa käytännönasioissa auttamista

Hoitojakson aikana potilaan tilanteesta voidaan kertoa suullisesti läheiselle, jos asiakas tai potilas antaa siihen luvan – joko etukäteen tai itse tilanteessa. Näissä tilanteissa kannattaa olla suoraan yhteydessä hoitavaan yksikköön.

Käytännönasioissa voit auttaa läheistäsi parhaiten, kun hän antaa sinulle luvan asioida puolestaan, eli tekee puolesta-asiointiluvan ja Suomi.fi-valtuutuksen.

Puolesta-asiointilupa tarkoittaa sitä, että voit toimia läheisesi puolesta sote-palveluissa puhelimessa tai paikan päällä. Suomi.fi-valtuutus puolestaan antaa sinulle valtuuden asioida läheisesi puolesta digipalveluissa, eli voit esimerkiksi tehdä ajanvarauksia digitaalisesti ja pääset katsomaan tiedot Omakannasta.

Puolesta-asiointilupa ja Suomi.fi-valtuutus sujuvoittavat läheisen auttamista sote-palveluissa asioinnissa, mutta ne eivät oikeuta toisen henkilön asiakirjojen saamiseen sosiaali- ja terveyspalveluista.

Edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä jo ennen kuin sitä tarvitsee

Edunvalvontavaltuutus on asiakirja, jolla voi valtuuttaa toisen henkilön hoitamaan omia asioita silloin, kun ei itse siihen enää pysty. Jos edunvalvontavaltuutus on tehty sosiaali- ja terveyspalveluissa asiointia varten, se kattaa myös oikeuden saada valtuuttajan asiakas- ja potilastietoja. Jos edunvalvonta on pelkkiä taloudellisia asioita varten, se ei oikeuta saamaan asiakas- ja potilastietoja.

Edunvalvontavaltuutuksen voi ja se kannattaakin tehdä jo ennen kuin sitä tarvitsee. Valtuutus otetaan käyttöön vain siinä tapauksessa, että henkilö ei enää itse pysty hoitamaan asioitaan.

Esimerkki: Pariskunta on tehnyt edunvalvontavaltuutuksen niin, että he ovat valtuuttaneet toisensa hoitamaan asioitaan, jos eivät siihen jossain vaiheessa enää itse pysty. Myöhemmin pariskunnasta toinen sairastuu muistisairauteen eikä enää kykene hoitamaan asioitaan. Edunvalvontavaltuutus otetaan käyttöön: valtuutettu tekee Digi- ja väestötietovirastolle hakemuksen valtuutuksen vahvistamisesta. Vahvistamispäätöksen jälkeen valtuutettu voi ryhtyä hoitamaan niitä valtuuttajan asioita, joita edunvalvontavaltuutus koskee, eli esimerkiksi asiointia sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Edunvalvontavaltuutuksen voi tehdä 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka pystyy ymmärtämään valtuutuksen sisällön ja merkityksen. Tilanne muuttuu siis hankalammaksi, jos henkilö on jo menettänyt kykynsä antaa suostumuksia tai valtakirjoja esimerkiksi edenneen muistisairauden vuoksi. Siksi on tärkeää toimia ennakoivasti, kun toimintakyky on vielä hyvä. Kaikki eivät edunvalvontavaltuutusta koskaan tarvitse, mutta se tuo turvaa, kun se on valmiiksi olemassa.