Syömishäiriön varhainen tunnistaminen ja siihen puuttuminen voi ehkäistä vakavan sairauden
Syömishäiriö on vakava kehon ja mielen sairaus, jossa oireilu voi olla mitä tahansa syömisen rajoittamisesta hallitsemattomaan syömiseen. Syömisen kontrollointi tuottaa sairastuneelle tunteen itsen ja elämän hallinnasta. Syömishäiriöön voi sairastua kuka tahansa riippumatta iästä, sukupuolesta, painosta, ruumiinrakenteesta, sosioekonomisesta asemasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai etnisestä taustasta. Vaikka ihminen näyttäisi ulkoisesti terveeltä, hän voi todellisuudessa olla hyvinkin sairas.
Ratkaisevaa ei ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on. Tärkeää on minkälaiset ajatukset ohjaavat ja hallitsevat syömistä ja omaan kehoon suhtautumista. Oireilu muuttuu sairaudeksi, kun oireet haittaavat arkea, sosiaalisia suhteita ja fyysistä terveyttä. Muun muassa laihdutuskeskeinen painopuhe vaikuttaa siihen, minkä näköistä ruumiinrakennetta pidetään yleisesti tavoiteltavana. Syömishäiriöstä on mahdollista toipua täysin.
Syitä sairastumiseen ei tunneta tarkoin, mutta vaikuttavia tekijöitä ovat biologiset, psykologiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset syyt. Syömishäiriö kehittyy ratkaisu- ja selviytymiskeinoksi hankalalta tuntuvaan elämäntilanteeseen sekä turvattomuuden, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteisiin, kun ihmisellä ei ole keinoja käsitellä tilannetta hyvinvointia tukevin tavoin.
Syömishäiriön eri muotoja ovat anoreksia eli laihuushäiriö, bulimia eli ahmimishäiriö, BED (binge eating disorder) eli ahmintahäiriö ja epätyypillinen syömishäiriö. Yleisin näistä on epätyypillinen syömishäiriö, jossa diagnostiset kriteerit eivät täyty suurimmalla osalla sairastavista, mutta oireet kuitenkin haittaavat merkittävästi elämää.
Syömishäiriödiagnoosia oleellisempaa on oireilun vaikutus arkiseen elämään ja toimintaan sekä fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
Tietyt merkit voivat kertoa siitä, että ihmisellä on haasteita syömisen kanssa. Näitä ovat esimerkiksi:
- Ruokailun ja liikkumisen ajattelu ja suunnittelu
- Painon vaihtelu
- Mustavalkoinen ja joustamaton suhtautuminen asioihin ja juuttuminen yksityiskohtiin
- Täydellisiin suorituksiin pyrkiminen
- Sallimaton suhtautuminen lepoon ja palautumiseen
- Vertailu toisiin ihmisiin
- Armottomuus ja vaativuus itseä kohtaan
- Syömiseen liittyvä häpeä ja syyllisyys
Syömishäiriön tunnistamista vaikeuttavat muun muassa nämä tekijät:
- Sairastunut pyrkii peittelemään oirehdintaa ja valehtelemaan omasta tilanteestaan häpeän ja pelon vuoksi. Sairaus on selviytymiskeino, ja siitä irtautuminen ja uusien toimintamallien omaksuminen voivat olla todella pelottavia. Myös muiden ihmiset reaktiot voivat jännittää.
- Laihduttamista pidetään kulttuurissamme tavoiteltavana asiana ja ratkaisuna moniin terveysongelmiin, mikä normalisoi syömishäiriöille tyypillistä käyttäytymistä.
- Samanaikaissairaudet, kuten masennus, ahdistuneisuushäiriöt ja pakko-oireinen häiriö, ovat yleisiä, ja syömishäiriö voi jäädä näiden sairauksien taakse piiloon.
Terveellinen ruokavalio ja siihen liittyvät mielikuvat voivat tuntua vaikeasti saavutettavilta. Itsekurin korostamisen ja syyllistämisen sijaan olisikin suositeltavaa puhua joustavasta syömisestä, johon kuuluvat kaikki ruoka-aineet, jossa pyritään syömään kehon tuntemuksia kuunnellen (intuitiivinen syöminen) ja johon kuuluvat poikkeamat tavanomaisista ruokailutottumuksista. Tällöin vältytään myös ylilyönneiltä.
Painossa ei koskaan ole kyse pelkästään liikunta- ja ruokamääristä, vaan painoon liittyvät niin geneettiset tekijät kuin koko elämäntilannekin. Syömishäiriötä sairastavalle paino on aina herkkä aihe. Siksi hoitotilanteessa on hyvä ottaa potilaan toiveet huomioon. Painolukeman voi hyvin jättää kertomatta potilaalle. On hyvä myös pohtia, onko punnitseminen ylipäätään välttämätöntä.
Kun yksi perheestä sairastuu syömishäiriöön, tilanne vaikuttaa koko perheeseen. Siksi avun hakeminen koko perheelle on tärkeää. Läheinen voi soimata itseään, ettei reagoinut tilanteeseen aiemmin, tai pohtii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Syiden etsiminen itsestä on kuitenkin tarpeetonta, sillä syömishäiriöt syntyvät monien syiden summana. Tärkeintä on tilanteeseen puuttuminen tässä hetkessä.
Myös läheisen tulee huolehtia hyvinvoinnistaan ja saada tukea. Kenenkään ei tarvitse, eikä pidä jäädä yksin! Jokainen meistä tarvitsee joskus tukea jaksaakseen.
”Kun löytää oikean henkilön, kenen kanssa voi keskustella, huomaa, kuinka syömishäiriömörkö pikkuhiljaa alkaa pienentyä. Se tunne on jotain niin vapauttavaa! Kannattaa siis rohkeasti hakea apua eikä jäädä murehtimaan yksin.”
Ensisijaisia tahoja, joista kannattaa hakea apua häiriintyneeseen syömiseen ja syömishäiriöön, ovat sairastuneen iästä ja tilanteesta riippuen opiskeluhuolto (kouluterveydenhoitaja, kuraattori, koulupsykologi), YTHS, työterveys ja terveysasemat.
Etelän-SYLI on Syömishäiriöliiton Uudellamaalla toimiva jäsenyhdistys. Se antaa tukea ja tietoa syömishäiriötä sairastaville, heidän läheisilleen ja ammattilaisille. Yhdistys tarjoaa etänä ja kasvokkain kokoontuvia vertaistukiryhmiä, chattejä, webinaareja, kursseja/työpajoja, virkistystapahtumia, koulutuksia ja sähköpostitukea. Toiminta on avointa ja maksutonta kaikille.
Syömishäiriökeskus on Helsingissä toimiva syömishäiriöihin erikoistunut hoito-, kuntoutus- ja terapiapalvelujen tuottaja, jonka omistaa voittoa tavoittelematon Elämän Nälkään ry.
Tämä sivu on tehty yhteistyössä Etelän-SYLI ry:n kanssa, joka on mukana Keusoten Hyte-verkostossa.