Suru

Suru on henkilökohtainen kokemus ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Jonkun toisen ihmisen mielestä pieneltä näyttävä menetys voi aiheuttaa jollekin toiselle suurta surua. Suremisen muodot ovat yksilöllisiä, kaikki ihmiset eivät esimerkiksi kykene tai halua ilmaista tunteita muiden läsnä ollessa. Toiset saattavat purkaa suruaan toimintaan. Jotkut saattavat olla vielä lamaantuneita ja shokissa, kun toiset alkavat jo käsitellä tapahtunutta. Suru aiheuttaa stressireaktion ja kuormittaa elintoimintojamme monin tavoin. Kehollisia reaktioita voivat olla sydämen tykytys, rytmihäiriöt, jäsenten puutuminen, huimaus, suun kuivuminen, palan tunne kurkussa. Surressa voi tuntea yleistä kivun tunneta kehossaan. Pahimmillaan menetyksen kokenut unohtaa, että hänellä on myös oikeus tuntea iloa elämän hyvistä hetkistä. Surun keskelläkin on sallittua ja tärkeää suunnata ajatuksia välillä muihin asioihin ja kokea myös iloa elämän hyvistä hetkistä, (Mieli ry)

Surun syitä voivat olla esimerkiksi elämässä tapahtuvat menetykset, pettymykset, traumaattiset kokemukset, huonot läheissuhteet ja yksinäisyys. Mikäli on tunne, että surun käsittelyyn tarvitsee apua, on tärkeää hakeutua tuen pariin.

Surevan kohtaaminen

Uskalla kohdata sureva rohkeasti ja ole läsnä. Ilmaise osanottosi ja myötätuntosi, mutta älä kohtele säälivästi, vähätellen tai ”päivitellen”. Kunnioita surevan surua. Jokaisen suru on ainutlaatuinen ja erityinen, eikä ole yhtä oikeaa tapaa surra. Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys. Voit esimerkiksi kysyä miten voit olla avuksi. Pyydä surua poteva vaikka kävelylle, tarjoa ruoka-apua tai auta arjen askareissa.

“Surun ajatellaan olevan luonnollinen ja elämän jatkumista edistävä tunne, kun olemme kokeneet suuren menetyksen. Suruun voi liittyä raastavia ikävän ja kaipauksen tunteita sekä lämpimiä ja lohduttaviakin muistoja.”

Mieli Suomen Mielenterveys ry