Siirry sisältöön

Tarinoita

Pihlajan 10-juhlavuoden kunniaksi julkaisemme tarinoita perheiden ja työntekijöiden kertomina.

Sukulaissijaisvanhemman tarina

“Olen toiminut sijaisvanhempana vuodesta 2001 alkaen sisareni kahdelle lapselle, jotka molemmat ovat nyt jo täysi-ikäisiä, toisen vielä asuessa luonamme jälkihuollossa ja hän tuli tosiaan myöhemmin, vuonna 2006 ja samana vuonna syntyi kuopukseni. Kolme biologista lasta ja kaksi heidän serkkuaan siis kasvaneet yhdessä ja on mahtunut itkua, naurua, jekkuja, superhauskoja juttuja, juhlia, surua ja kaikki mahdolliset tunteet ja myllerrykset, on juostu taaperoiden perässä, niin kuin teinienkin, hakattu päätä seinään ja kasvettu. Päivääkään en vaihtaisi pois, kun katselen kasvavia nuoria perheessämme. Heistä näkee, ettei sitkeys ole mennyt hukkaan todellakaan.
Avioerokin tuli, ja laittoi pohtimaan, olenko sopiva kasvattaja, mutta eihän se tarkoita lapsista eroa! Sekin oli hetki, jolloin kasvettiin uuteen elämään ja ajan saatossa löytyikin toinen turvallinen aikuinen jakamaan arkea. 
On ollut yksinäisiä iltoja ja viiden lapsen kanssa niin sanotusti hulluuden partaalla, mutta aina on tuonut lohtua ajatus siitä, että joku on kuitenkin apuna ja tukena, jos niikseen. Kiitos teille Pihlajan väki, olette tuoneet turvaa vuosien ajan, vaikkei minun ole tarvinnut usein puoleenne kääntyä, mutta pelkkä ajatus olemassaolosta on lohdullinen.
Olenpa vertaisryhmässäkin käynyt, yh:na oli tosin loppuvaiheessa uuteen ryhmään enää haastavaa osallistua, kun lapsenvahdit olleet kiven alla. Tsemppiä tulevaan, teette tärkeätä työtä! Ja aivan huikeita juttuja. ❤”

Kirjoittaja: Sijaisvanhempi

Pihlajan 10-vuotis juhla-logo
Piparien leivontaa jauhoisella pöydällä. Ihmisistä vain kädet näkyvät.