Siirry sisältöön

Tarinoita/Sijaisvanhemmuus on jaettua vanhemmuutta

“On menossa ratsastustunti. Kentän laidalla seisoo kaksi äitiä katsomassa ja kuvaamassa samaa nuorta harjoittelemassa kevyttä ravia. Nuori vilkuttaa äideille ohi mennessään varmistaen kummankin näkevän uudet taidot.

On alkamassa kouluneuvottelu, koska poissaoloja on paljon ja koulu ei etene toivotulla tavalla. Neuvotteluun on kutsuttu nuoren vanhemmat. Ovesta menee sisään kaksi äitiä. Nuori istuu äitien väliin.

Nuorten psykiatrian vastaanotolla on käynnissä nuoren hoitoon liittyvä vanhempainohjaus. Kaksi äitiä istuu sairaanhoitajaa vastapäätä. Kumpikin kertoo oman käsityksensä nuoren voinnista. Ne ovat samanlaiset.

Tarinat ovat tosielämän tilanteita jaetusta äitiydestä, jaetusta vanhemmuudesta eli sijaisvanhemmuudesta. Kun lapsi muuttaa sijaisperheeseen, hän tuo sydämessään mukanaan joukon läheisiään. Äidin, isän, ehkä mummin, papan ja kummin. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisen allekirjoittaneen valtion tehtävänä on tukea ja kunnioittaa vanhempien ja huoltajien oikeuksia, vastuuta ja velvollisuuksia. Kun ihminen valitsee sijaisvanhemmuuden tehtävän hoitaakseen, hän ottaa vastuulleen julkisen tehtävän. Sijaishuollon järjestäminen perhehoitona on lain nojalla yksityishenkilölle tehtävän luonteen vuoksi siirretty julkinen hallintotehtävä. Yksi perhehoitajan tärkeimmistä tehtävistä on kannatella lapsen tai nuoren ja hänen lähipiirinsä yhteyttä. Lastensuojelulaki ja Lastensuojelun laatusuositus edellyttävät perhehoitajalta tätä joskus haastavaakin tehtävää. Tehtävä ei ole helppo, mutta onnistuessaan se tuo aivan uudenlaista merkitystä sijaishuollolle.

Yhteistyötä biologisten vanhempien kanssa ei kuitenkaan ole syytä tarkastella pakkona tai velvollisuutena vaan lapselle tai nuorelle arvokkaana mahdollisuutena. Vaikka lapsi olisi ollut sijaishuollossa kuinka kauan tahansa tai vaikka kotona olisi ollut haastavaa, on biologinen vanhempi aina lapselle tärkeä. Joskus sitä voi olla vaikea osoittaa, mutta aikuisten tehdessä yhteistyötä yhteisen kohteen, lapsen tai nuoren eteen, voi tyytyväisyyden nähdä. Melkein jopa koskea.

Sijaishuoltoon päätyneiden lasten vanhempien elämäntarinat ovat moninaisia. Joskus taustalla voi olla useiden sukupolvien ketju erilaisia sosiaalisiksi ongelmiksi luokiteltavia haasteita. Joskus polku on voinut olla siloteltu, mutta elämässä on tapahtunut yllättäviä asioita, kuten sairastuminen tai läheisen kuolema. Joskus voimat vain loppuvat. Sijaisvanhemman on syytä tunnistaa, ettei elämä ole kaikille ruusuilla tanssimista ja elämänkokemukset ovat muovanneet meitä erilaisiksi. Ei vähemmäksi tai enemmäksi, vain erilaisiksi.

Ajattelen, että sijaisvanhempana tehtävänäni on auttaa lasta. Lasta voin parhaiten auttaa tuntemalla hänen menneisyytensä, geeninsä, tottumuksensa ja hänelle sopivat kasvatustavat. Näihin pääsen parhaiten käsiksi tekemällä yhteistyötä biologisen vanhemman kanssa. Haluan osoittaa, etten ole viemässä lasta, vaan olen auttamassa vanhempaa hänen kasvatustehtävässään sen aikaa, kun tarve on. Muistutan vanhemman heikkona hetkenä hänen olevan rakkain ja tärkein ja minun hänen sijaisensa, sijaisvanhempi.

Kunnioitus on asia, joka on ansaittava. Tutkimuksissa on todettu sijaisvanhempien suhtautumista biologisiin vanhempiin vaikeuttavan biologisen vanhemman negatiivinen asenne sijoitukseen, epäluottamus sijaisvanhempia kohtaan ja turhat, lapselle annetut lupaukset. Sijaisvanhempien suhtautumista haastavat kulttuurierot kasvatustavoissa, arvoissa ja elämäntavassa, huoli lapsen oloista kotilomien aikana ja lapsen käytöksestä sijaisperheessä kotiloman jälkeen. Oman lapsen hylkääminen ja välinpitämättömyys lapsen asioissa hankaloittavat sijaisvanhempien asennoitumista biologisia vanhempia kohtaan. Sijaisvanhempien avoimuus biologisia vanhempia kohtaan sekä heidän rajoitteidensa hyväksyminen ilman tuomitsemista auttavat hyvän suhteen luomisessa. Jos sijaisperhe hyväksyy perheiden väliset kulttuurierot ja biologiset vanhemmat antavat lapselle luvan luoda sijaisperheeseen hyvät välit, on yhteistyö helpompaa. Sijaisvanhempien ja biologisen äidin välisen suhteen luottamuksellisuus auttaa äitejä sopeutumaan tilanteeseen ja osallisuuden tunne lisääntyy. Näin varmasti on myös isien kanssa.

Jos biologinen vanhempi ei kunnioita sijaisvanhempaa tai sijaisvanhempi biologista vanhempaa, ollaan heikoilla jäillä. Lapsi tai nuori tarvitsee kuitenkin heikon jään sijaan vahvan verkon, joka häntä kannattelee elämän myrskyissä. Verkkoa pitelevät sijaisvanhemmat, biologiset vanhemmat ja muut läheiset ja viranomaiset yhteistyössä. Jokainen lapsen tai nuoren elämässä vaikuttava aikuinen pitelee verkosta kiinni omien voimavarojensa mukaan. Oleellista on se, että lapsi tai nuori tietää, ettei hän pääse putoamaan ja jokainen on siellä olemassa häntä varten. Vaikkakin joku olisi mukana pitelemässä verkkoa vain ohuella langalla.

Biologinen vanhempi ei aina jaksa tarttua lankaan itse. Silloin sijaisvanhemman tehtävänä on tarjota hänelle se lanka, oli se sitten paksu tai ohut. Vaikka vain muutama säie, jos enempään ei pysty. Ollaan toisillemme inhimillisiä, ystävällisiä ja pidetään lapsi tai nuori keskiössä sekä verkko vahvana yhteisellä työllä.”

Kirjoittaja: Elina, perhehoitaja


Pihlajan 10-vuotis juhla-logo